Siirry sisältöön
Eco

Esittävät taiteet

Esittävät taiteet kattavat kokonaisuutena laajan kirjon erilaisia esitystoimintaa toteuttavia tahoja. Kenttä on kirjava ja ulottuu matkalaukussa kulkevasta nukketeatterista Kansallisoopperan ja -baletin kokoisiin instituutioihin. Mukana ovat teattereiden lisäksi tanssiryhmät ja -tuotantokeskukset, sirkusryhmät sekä kokeellinen esitystaide.

Esittävän taiteen toimijat jaetaan yleisesti valtionosuuslain mukaista rahoitusta saaviin (VOS-toimijat) sekä valtion rahoituslain ulkopuolisiin toimijoihin, nk. VOS-järjestelmän ulkopuolisiin toimijoihin (vapaa kenttä). VOS-järjestelmän piiriin kuuluvat toimijat kattavat noin 90 % esittävien taiteiden katsojista ja sen ulkopuoliset toimijat tavoittavat loput 10 %

Vuonna 2022 esittävien taiteiden kävijämäärä oli noin 2,85 miljoonaa katsojaa. Esityskertoja oli noin 14 000, joista 10 600 oli VOS-toimijoiden esi tyksiä. Ensi-iltoja oli 420 ja kantaesityksiä 246 kpl. Lisäksi suoratoistettuja esityksiä ja tallenteita katsottiin lähes 1,5 miljoonaa kertaa1. Määrät vaikutta- vat myös osaltaan alaan kytkeytyviin päästöihin esimerkiksi yleisön liikkumis- määrän osalta.

Esittävien taiteiden alan ympäristövaikutukset eivät ole kokonaisuutena tiedossa, mutta tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin tehdä johtopäätöksiä suurimmista päästölähteistä. Toistaiseksi tarkimmat alalla tehdyt tutkimukset on tehty Suomen Kansallisoopperan ja –baletin sekä Lahden Sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden, toimesta.

Kansallisooppera ja –baletti laski ensimmäisen kerran toimintansa
hiilijalanjäljen toimintavuoden 2019 perusteella vuonna 2021. Sen perusteella kokonaistoiminnan merkittävin päästölähde on yleisön liikkuminen, joka muodosti 63 % kokonaispäästöistä.2 Oopperan oman operatiivisen toiminnan suurin päästölähde olivat ostetut tuotteet ja palvelut, joiden osuus oli 58 %.3 Kansallisooppera on rakennuksena hiilineutraali, joten sen päästöt eivät näy tarkastelussa.

Sinfonia Lahti laski hiilijalanjälkensä vuonna 20154 jonka perusteella
yleisön liikkumisesta tuli 59 % kokonaistoiminnan päästöistä. Lisäksi konserttimatkat ja kiertueet olivat 18 % ja henkilökunnan liikkuminen 6% joten yhteensä liikkuminen kattaa yli 80 % kokonaiskasvihuonekaasupäästöistä. Näiden lisäksi Sinfonia Lahden energiankulutus oli noin 14 % päästöistä.5

Näiden lukujen perusteella voidaan todeta, että esittävien taiteiden
parissa liikkuminen on suurin toiminnasta johtuva päästölähde.
Pääasiallisesti tämä aiheutuu liikkumiseen käytettävistä fossiilista polttoaineista, joiden tilalle tulisi valita kestävämpiä vaihtoehtoja. On myös tärkeää huomata, että iso osa esittävien taiteiden aiheuttamista epäsuorista päästöistä ei ole suoraan toimijoiden vaikutusvallan alla. Sidosryhmien liikkumiseen
kohdistuvilla kokeiluilla sekä viestinnällä voidaan kuitenkin
saada aikaan merkittäviä vaikutuksia.

”YMPÄRISTÖVASTUU merkitsee meille Kansallisoopperan ihmisille
sitä, että tunnistamme ja minimoimme toiminnastamme aiheutuvia ympäristövaikutuksia mm. digitalisoimalla toimintojamme ja kehittämällä niiden energiatehokkuutta sekä valitsemalla kaikissa toiminnoissa ympäristöystävällisiä materiaaleja ja kierrättämällä niitä. Etsimme myös jatkuvasti uusia toimintamuotoja, kuten erilaisia yhteis- ja lähihankintoja. Oopperan ja Baletin ensimmäinen hiilijalanjälkilaskelma valmistui vuonna 2021 (vuoden 2019 luvuilla), ja vuonna 2022 aloimme työstää hiilineutraaliuden tiekarttaa.

Oopperatalon katolle asennettiin kesällä 2020 aurinkoenergiavoimala osana Senaatti-kiinteistöjen valtakunnallista aurinko-ohjelmaa. Kattovoimalamme koostuu tällä hetkellä 122 aurinkosähköpaneelista ja on kooltaan reilut 200 m2. Järjestelmän sähköntuotto on noin 34 700 kWh vuodessa, mikä vähentää CO2-päästöjä noin 16 tonnia. Loppuosa käyttämästämme sähköstä on 100-prosenttisesti uusiutuvaa vesisähköä. Talossa käyttämämme kaukolämpö ja kaukokylmä ovat 100-prosenttisesti hiilineutraaleja tuotteita.

Oman toimintamme suurimmat päästöt aiheutuvat ostetuista tuotteista ja palveluista (56 %), toiseksi suurimmat tuotantohyödykkeistä (14 %). Lavastuksessa suurin osa päästöistä muodostuu metallituotteiden hankinnasta ja käytöstä, näyttämöllä elektroniikasta ja puvustuksessa kangas- ja tekstiilihankinnoista. Kun produktio saavuttaa esityskaarensa pään, erottelemme lavasteiden materiaalit ja kierrätämme ne. Toimitamme lavasteiden osia ja huonekaluja myös kiertotalouspalveluun.

Remontoitaessa otamme talteen tuotteita, joilla voidaan korjata kiinteistössä olevaa rikkinäistä. Puvustamon leikkuu- ja lumppujätteen toimitamme kotimaiselle yritykselle, joka jalostaa tekstiilikuidusta tuotteita esimerkiksi teollisuuden kunnossapitoon. Isompaa leikkuujätettä toimitamme myös päiväkoteihin askartelumateriaaliksi. Pukuaarteet saavat uuden elämän muokkausten sekä suosittujen kirpputorimyyntiemme kautta.”

Ekologisen kestävyyden edistäminen on käynnissä

Esittävien taiteiden parissa tehtävä vastuullisuustyö on yhtä monimuotoista kuin taidetta toteuttavat tahot. Kestävyyttä edistetään yhtä lailla sisältöjen kuin tuotantorakenteiden parissa. Osalla toimijoista on resursseja edistää vastuullisuustyötä ekologisen kestävyyden saralla valtaosan kamppaillessa taloudellisten paineiden kanssa. Keväällä 2023 järjestettyjen LuoTo-työpajojen viesti oli yksinkertaisuudessaan selvä: kaikilla toimijoilla on oman työnsä ohessa puutteellisesti resursseja ympäristötyön edistämiseen ja siirtymäkaudelle kohti hiiliviisasta tekemistä tarvitaan lisäresursseja.

Kestävyyssiirtymä mahdollistuu ymmärryksen ja osallistumisen vahvistamisella. Ekologisesti resurssitehokas toiminta voi edistää myös taloudellista kestävyyttä. Osa kentän toimijoista on jo tehnyt aktiivisesti ympäristötyötä ja kunnianhimoa sekä esittävän taiteen tuotantojen että sisältöjen näkökulmasta löytyy. Merkittäviä viime vuosien ekologisen kestävyyden edistämistoimenpiteitä ovat esimerkiksi The Theatre Green Bookin suomenkielinen käännös6, Esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen Visio 2030-julkaisun kannanotto kestävän elämäntavan ja ekososiaalisen sivistyksen edistämisestä7 sekä taide- ja kulttuurialan eettinen ohjeisto8. Lisäksi ympäristöteemoja on sisällöllisesti käsitelty jo pitkään ja monipuolisesti niin tanssin kuin teatterinkin keinoin. Myös kiertotalousajatteluun pohjautuvia malleja on syntynyt.

LuoTo-hankkeen esiselvityksen ja työpajojen perusteella on tunnistettu alan keskeiset kestävyystyön haasteet ja niihin liittyvät toimenpideehdotukset, jotka vaihtelevat taiteen monipuolisesta lähestymistavasta yleisön aktivoimiseen ja kulttuuristen normien haastamiseen.

Esittävät taiteet vaikuttavat sisällöllään

Alan toimijat kokevat ilmastonmuutoksen fyysisiin ja luonnontieteellisiin juurisyihin9 vaikuttamisen olevan etäällä esittävien taiteiden ytimestä, mutta kiireellisen kriisin edessä alalla pohditaan vaikuttamiskeinoja. Esittävien taiteiden kenttä on kiinnostunut ja aktiivinen vaikuttamaan. Korjausliikkeitä
omien tuotantojen ja esitysten ympäristövaikutusten pienentämiseen pidetään suotavina.

Kuitenkin suurin potentiaali löytyy esittävien taiteiden mahdollisuudesta vaikuttaa katsojiinsa tekemällä aikamme tärkeimmät viestit näkyviksi. Esittävät taiteet voivat aktivoida, ottaa
aktiivisesti kantaa ja olla kokonaisuudessaan kestävyysmurroksen
edistäjä. LuoTo-työpajoissa korostettiin esittävien taiteiden kykyä sanoittaa tunteita, mitä työpajoissa saadun palautteen perusteella tulisi hyödyntää haastavien aiheiden käsittelyssä ja ekososiaalisen sivistyksen lisäämisessä eri ikäisille suunnatussa taiteessa, mukaan lukien lapset ja nuoret. Voimavaroina pidetään asenteisiin ja ymmärrykseen vaikuttamista, jota voitaisiin tehostaa esimerkiksi tieteen ja taiteen yhteistyöllä.

Toimintaympäristössä parantamisen varaa

Esittävien taiteiden toimijat kokevat, että alan toimintaympäristön tulisi mahdollistaa ekologiden kestävyyden tavoittelua kunnianhimoisesti.

Nykyhaasteisiin lukeutuu mm. seuraavia:
  • Rahoitusjärjestelmä suosii uusien teosten tekemistä, kiertotalouden toimijoita on toistaiseksi vähän ja esittävien taiteiden ammattilaisten ympäristökoulutusta vasta kehitellään.
  • Alan ympäristötyön kehittämiseen ja aktiivisuuteen on vaikuttanut se, että osa
    on pystynyt kouluttautumaan, verkostoitumaan ja resursoimaan toimintaa paremmin.
  • Vanhojen toimintatapojen muuttaminen, uusien ammatillisten taitojen ja tavoitteiden omaksuminen ja uudistuminen koetaan työläänä prosessina oman työn ja työympäristön kehittämisen ohessa.
  • Alalla toivotaan tukea arjen ympäristötyön tekemiseen ja samalla pohditaan taiteen sisällöllisiä rooleja laajemmassa yhteiskunnallisessa kulttuurinmuutoksessa.

Toimenpide-ehdotuksia alan kestävyyssiirtymän edistämiseksi

  1. Yhteiset arvot ja strategiat
    Johdon sitouttaminen toimintastrategian ja arvokeskustelujen kautta luo pohjan ja tavoitteet ympäristötyön resursoinnille. Vaikka ekologisuus on usein esillä toiminnan arvona tai jopa organisaation strategiassa, tavoitteet voivat jäädä irrallisiksi ilman konkreettisia toimenpiteitä. Ekologisen kestävyyden edistäminen organisaatiossa vaatii laajaa sitoutumista ja järjestäytynyttä toimintaa sekä yksilöiden kiinnostusta ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Tärkeää on huomioida myös uusien työntekijöiden sitouttaminen organisaation ekologisiin
    arvoihin ja toimiin. Myös ylempi johto voi edistää ekologista kestävyyttä osoittamalla sitoutumistaan ja toimimalla esimerkkinä.
Ehdotuksia toimenpiteiksi:
  • Ympäristötyöhön sitoutumisen nostaminen organisaation strategiaan ja yhteisesti muodostetuiksi arvolupauksiksi
  • Organisaatiot voivat laatia tuotanto- ja/tai osastokohtaisia hiilibudjetteja, joilla mitataan ja osoitetaan työryhmille ekologisten ratkaisujen merkitys. Lisäksi voidaan käyttää organisaation omaa sisäistä päästökompensaatiota.
  • Siirtymävaiheessa tukea kokeiluihin, ajankäyttöön ja hankintoihin, joiden avulla voidaan priorisoida ekologisia vaihtoehtoja ja oppia prosessin kulusta
  • Työehtosopimusten tarkastelu niin, että työskentely ekologisen kestävyyden edistämiseksi on mahdollista suunnitteluaikojen puitteissa
  • Pohditaan mahdollisuutta pidentää tuotantojen elinkaarta ja korostetaan suunnitteluvaiheen tärkeyttä ekologisesti kestävien toimintamallien juurruttamisessa
  • Organisaation johto osallistetaan aktiivisesti johtamaan organisaation ympäristötyötä
  • Vierailevien taiteilijoiden mahdollisuus omaksua organisaation arvot tai tuoda mukanaan omia arvopohjaisia valintojaan
  • Olemassa olevien ekologisten linjausten ja eettisten ohjeiden käyttöönotto
  • Tuodaan kestävyysnäkökulmat esille kaikessa viestinnässälaaja-alaisesti

2. Osaamisen täydentäminen

LuoTo-hankkeen työpajojen aikana nousi esille tarve ekologisuuteen keskittyvälle täydennyskoulutukselle, joka mahdollistaisi työhön liittyvän kestävyyssiirtymän edistämisen. Alan toimijoille räätälöity ekologisuuteen keskittyvä täydennyskoulutus toisi lisäarvoa myös vapaan kentän toimijoille, sillä kestävä liiketoiminta edellyttää jatkuvaa oppimista ja uusien taitojen omaksumista. On olennaista tunnistaa, kuka organisaatiossa ottaa vastuun ympäristöstrategian toteuttamisesta ja sen juurruttamisesta. Kenet koulutetaan ja missä vaiheessa urapolkua? Minkälaisia tekijöitä työnantaja arvostaa, ja tarvitseeko tulevaisuudessa ammatillisen osaamisen lisäksi olla ympäristöosaamista?

Ehdotuksia toimenpiteiksi
  • Organisaatioiden tulisi selvittää sisäiseen ympäristötyöhön tarvittava lisäosaamisen tarve
  • Alan korkeakoulujen tulisi tarjota täydennyskoulutusta muuttuvassa toimintaympäristössä: Ilmastonmuutoksen ja luontokadon merkitys ja kestävämpien toimintamallien käytäntöön vieminen omalla alalla
  • Koulutuksen kehittäminen, joka huomioi vapaan kentän erityispiirteet ja tarpeet sekä muuttuvat ympäristöt
  • Organisaatio voi tarjota henkilökunnalle koulutusta kestävyysaiheista, mukaan lukien ympäristötietoisuus ja kestävän kehityksen periaatteet. Tämä auttaisi organisaatioita toteuttamaan kestäviä käytäntöjä.

  • Ylempien toimihenkilöiden täydennyskouluttaminen on tärkeää
  • Alalla käytössä olevien LEAN-periaatteiden soveltaminen: Hukan minimoiminen ja toiminnan tehostaminen ovat usein linjassa ympäristötyön ja resurssien kanssa
  • Integroidaan ekologisuus alan peruskoulutukseen: Tarjotaan opiskelijoille mahdollisuus soveltaa oppimaansa harjoitteluissa
  • Eri ammattiryhmille tulisi tarjota työpajoja ja räätälöityä koulutusta

3. Rahoitus

Esittävien taiteiden olemassa olevan rahoituksen näkökulmasta haasteita nähdään ekologisen kestävyyden priorisoinnissa ja tasa-arvoisen, faktatietoon perustuvan, arviointikriteeristön kehittämisessä ekologisen kestävyyden arvioimiselle.

Nykyisellään rahoitusjärjestelmä painottaa uuden taiteen ja uusien esitysten tekemistä nopeassa tahdissa, mikä lisää ympäristön kulutusta ja on alan toimijoille kuormittavaa. Ekologisten kriteerien lisääminen apurahahakemuksiin edellyttää ympäristöasiantuntemuksen vahvistamista niin hakijoille, vertaisarvioitsijoille kuin rahoitusta myöntäville tahoille.


Apurahatyöskentelyssä ja väljemmissä rakenteissa toimivan vapaan kentän parissa taiteellisen työn ja ympäristötyön yhdistäminen koetaan rakenteellisesti lyhytjänteiseksi, koska päätökset ja hankinnat ovat useimmiten kertaluonteisia ja väliaikaisia. Näin kestäviä toimintatapoja ja -kulttuuria ei ehdi syntymään, tai ne poikkeavat projektikohtaisesti.

Ehdotuksia toimenpiteiksi:

  • Ekologisesti kestävät taiteen tuottamisen tavat tulisi huomioida hakijan eduksi arviointikriteereissä
  • Hakijoiden, vertaisarvioitsijoiden ja rahoitusta myöntävien tahojen täydennyskoulutus ja tietopohjan tukeminen ekologisen osaamisen ja vastuunkannon lisäämiseksi
  • Ekologisen seurannan ja tavoitteiden luominen myöntöpäätöksien yhteydessä
  • Teosten ylläpidon tukeminen
  • Rahoituksessa voidaan tukea myös uusintaesitysten tekemistä tai aiempien teosten uudelleenkäytön kehittämistä. Teoksia kompostoidaan näin alustaksi seuraaville.
  • Pidempien teossarjojen yhteydessä tulisi tukea myös kestävien käytäntöjen luomista
  • Rahoitetuissa tuotannoissa kertyneen osaamisen materiaalin kerääminen
  • Ympäristövastuullisuudesta viestimisen tärkeyden korostaminen myös rahoituspäätöksien yhteydessä – kertokaa kaikille!
  • Rahoittajien tarjoamaa ohjeistusta taiteilijoille ekologisen kestävyyden
  • parempaan huomioimiseen rahoitusta haettaessa

  1. Materiaalien kierrätys ja varastointi
    Esittävän taiteen teosten elinkaari on lyhyt. Esityskauden kesto lasketaan usein päivissä, viikoissa tai korkeintaan kuukausissa. Teosten tekeminen on resurssi-intensiivistä lyhyiden esityskausien ollessa ympäristölle erityisen kuluttavia. Haasteena koetaan myös tekijänoikeuslainsäädäntö, joka rajoittaa teoksen kierrätysmahdollisuuksia sellaisenaan. Uudelleenkäyttö vaatii työvoimaresurssia ja aikaa sekä tiloja, joissa väli varastoida, muokata ja purkaa sekä lajitella tavaraa. Etenkin suurten kaupunkien osalta tilojen kalleus hankaloittaa korjaamista, uudelleenkäyttöä ja kiertotalousmahdollisuuksien kehittymistä. Lavasteita, tarpeistoa ja esitysteknistä kalustoa ei suunnitella purettaviksi tai korjattaviksi. Yleinen tapa on hävittää valtaosa lavastemateriaaleista projektin päätyttyä tai säilöä se piiloon omaan varastoon mahdollista uudelleenkäyttöä varten.
Ehdotuksia toimenpiteiksi
  • Suunnittelun lähtökohdat: mitä on jo olemassa, mistä voidaan lähteä liikkeelle
  • Vakio-osien käyttö ja niiden käytön vähittäinen lisääminen myös toimijoiden kesken
  • Uusien elementtien suunnittelu ja toteutus modulaarisesti, muokattaviksi ja uudelleenkäyttöä mahdollistavaksi
  • Omien varastojen ja oman verkoston toimijoiden resurssien kartoitus ja katalogit
  • Kierrätystavoitteiden asettaminen taiteelliselle työryhmälle: korkeintaan XX % uutta, vähintään YY % vanhaa
  • Arvovalinnat: työllistetään tekijöitä sen sijaan että ostetaan uusia elementtejä

  • Tekijänoikeuksista keskustelu suunnitteluvaiheessa, sopimusten muokkaus sallivammaksi kohti kiertotalousmalleja
  • Hankintojen elinkaarianalyysit: hankintavaihe, käyttövaihe, käytön aikainen korjattavuus ja päivitykset, komponenttien kierrätysmahdollisuudet, loppuvaihe
  • Digitaalisten kiertotalouspalveluiden kehittäminen luovien alojen toimijoiden pariin; varastojen tekeminen näkyväksi kaikille toimijoille
  • Yhteisten, jaettujen varastotilojen ja resurssien luominen
  1. Hankinnat ja uudet teknologiat
    Toiminnan ympäristövaikutuksia mitatessa hankintojen mittaamisen osuutta usein vältellään tai rajataan. Hankintojen ympäristövaikutukset ovat haastavimpia tutkittavia johtuen globaaleista toimitusketjuista ja niihin liittyvistä toiminnan läpinäkyvyyteen liittyvistä haasteista. Alihankkijoiden ympäristövaiikutusten mittaaminen ja arviointi on hankalaa, ellei jopa usein mahdotonta. Kilpailutusten tekeminen ympäristövaikutukset huomioiden lisää merkittävästi niin tilaajan kuin alihankintaketjun työmäärää ja vaatii erikoisosaamista.

    Esittävät taiteet ovat vahvasti teknologinen toimiala. Esitys- ja teatteritekninen kalusto sekä tuotantoihin liittyvä tietotekniikka kehittyy vauhdilla ja on tiiviisti käytössä. Teknologia on läsnä esimerkiksi virtuaaliesiintyjien ja -lavasteiden, suoratoistettujen esitysten, kansainvälisten tuotantoryhmien sekä modernin LED- ja surround-ääniteknologian kautta. Digitaalisuus on tuotannoissa arkipäivää samalla tuoden mukanaan merkittäviä ympäristövaikutuksia, joita on toistaiseksi hyvin vaikea arvioida. Valtaosa vaikutuksista on piilossa ruudun takana, laitteiden komponenteissa ja ohjelmistojen koodinpätkissä.

    Teknologisen kehityksen mahdollistama tehokkuus aiheuttaa koko ajan yhä suuremman osan tuotannon ympäristövaikutuksista, jopa siinä määrin että sen mittaaminen on entistä tärkeämpää. Teknologian tuotantoketjut ovat kansainvälisesti hajautuneita, minkä takia ympäristövaikutukset eivät yleensä kohdennu ympäristöpolitiikaltaan säädellyimmille alueille.
Ehdotuksia toimenpiteiksi:
  • Ympäristövastuunäkökulman sisällyttäminen hankintaprosessiin esim. pisteyttämällä kilpailutuksen ekologisuuden painoarvoa
  • Tarjouspyyntöjen yhteyteen kysymykset kestävyyteen liittyen
  • Ympäristösertifioitujen tuotteiden, järjestelmien ja palveluiden hyödyntäminen
  • Isompia kilpailutuksia varten alalle tulisi kehittää mittaristo, joka olisi yhtenäinen ja läpinäkyvä, ja jota voitaisi jakaa toimijoiden kesken
  • Listaus esittävien taiteiden alihankkijoista alan toimijoiden käyttöön, esim. ammattiliiton tai muiden edunvalvojien toimesta
  • Digitaalisten ratkaisujen ympäristövaikutusten selvittäminen ja tarkempi tutkimus
  • Fyysisten ja virtuaalisten lavasteiden valmistamisen päästöjen vertaileminen
  • Fyysisten ja virtuaalisten esitysten kokemisen vertaileminen
  • Monikansallisten tuotantojen tekijöiden liikkumisen vähentäminen virtuaaliteknologiaa hyödyntämällä: etätyöskentely yhteisellä virtuaalinäyttämöllä, virtuaaliset perehdytykset jne.
  • Liikkumisen aiheuttamien päästöjen vähentäminen suoratoiston avulla

6. Viestintä ja yhteistyö

Tuotannossa on mahdollista tehdä merkittäviä ympäristöystävällisiä valintoja puuttumatta esitysten taiteelliseen sisältöön. Yleisölle voidaan viestiä kestävistä valinnoista liittyen yleisön liikkumiseen ja väliaikatarjoiluihin sekä tuotantoon ja esitykseen liittyvistä taustoista ja arvoista. Ekososiaalisen sivistyksen, ilmastotieteen ja monimuotoisuuskadon ajankohtaisten asioiden sanoittaminen esitystaiteen keinoin voi olla vaikuttavaa ja merkityksellistä. Tuotannon valinnoista viestiminen voi aikaansaada ahaa-elämyksiä kävijöiden omaan arkeen. Toimivalla ja oikein kohdistetulla viestinnällä on merkittävä vaikutus taiteen vaikuttavuuteen.

Ehdotuksia toimenpiteiksi:
  • Toimijoiden aktiivinen viestintä ekologisista valinnoista, myös pienistä asioista
  • Korostetaan kestävyyden merkitystä ja miksi uusia ratkaisuja kehitetään
  • Perustetaan valtakunnallinen verkosto, joka koordinoi teatterien kestävyysaloitteita
  • Tarjotaan tietoa ja resursseja yleisölle, jotta he voivat ottaa konkreettisia askeleita kestävämpien elämäntapojen suuntaan
  • Kulttuuritapahtumat voivat toimia yhteisöllisinä foorumeina, joissa käsitellään ympäristökysymyksiä ja kannustetaan osallistumaan paikallisiin ympäristöhankkeisiin
  • Esittävä taide on tehokas keino popularisoimaan ympäristötietoa ja -arvoja, hyödynnetään tietoisesti tätä mahdollisuutta

7. Sisällöt ja vaikutusvoima

Esittävien taiteiden voima on ihmisissä. Esiintyjän suurin tavoite on vaikuttaa esiintymisellään katsojiin, kävijöihin, kokijoihin. Esitysten tavoite on kuljettaa katsojat arjen ulkopuolelle, taiteen ja tulkinnan kautta. Tässä piilee samalla mahdollisuus. Esittävällä taiteella voi olla merkittävä rooli ekologisen kestävyysmurroksen sanoittamisessa ja edistämisessä sekä yhteiskunnallisten ongelmien kommentoinnissa ja ratkaisujen löytämisessä tinkimättä itseisarvosta ja vapaudesta.

Taiteen vaikuttavuus on kokemuksellista, yksilöstä riippuvaista ja harvoin kopioitavissa. Transformatiivista vaikutusta ei voi tilata. Kuitenkin voimme luoda rajoja ja neuvotella resursseista kestävin perustein, tarkastella, minkälaisiin arvoihin suosimamme estetiikka pohjautuu ja näin tukea ekologista kestävyyttä – sekä tehdä taiteen kentällä kokeiluja ja etsiä tekijöitä, jotka lähtökohtaisesti ovat vaikuttavia ja tuntuvia. Esittävä taide voi olla kuin laboratorio, jossa eri taiteen sisältöjä ja tekijöitä yhdistelemällä tutkitaan vaikuttavuutta ja transformatiivisia kokemuksia. Samalla prosessista tulee osa tekijöiden transformaatiota, kun uusia ajatuksia avataan työryhmän kesken.

Ehdotuksia toimenpiteiksi:
  • Tutkitaan empiirisesti esittävän taiteen vaikuttavuutta taiteentutkimuksessa ja luodaan sille mittaristoa
  • Taideinstituutiot voivat tarjota koulutusta ja resursseja taiteilijoille ja yleisölle kestävyyteen liittyvissä asioissa.
  • Tutkitaan taiteen estetiikan arvopohjaa suhteessa ekologiseen kestävyyteen
  • Kestämättömien asenteiden ja normien ravistelu sekä rohkaisu uusien arvojen ja käyttäytymismallien käyttöönottoon
  • Esittävän taiteen sisältöjen pohtiminen suhteessa ekologiseen kestävyyteen
  • Ihmisten asenteisiin vaikuttaminen keskittyen ymmärrykseen ja tietoisuuden lisäämiseen
  • Ekologisten teemojen käsittely ja tulkinta taiteen keinoin; esim. voi olla vakavaa ja tiedepohjaista ja silti samalla leikkisää ja kuvitteellista
  • Teos vaikuttamisen välineenä ja aktivismin muotona
    • Ajankohtaisiin (ympäristö)kysymyksiin vaikuttaminen
      • Ekologisiin kysymyksiin tarttuminen ja uusien näkökulmien tarjoaminen
  1. Esittävän taiteen tilastot – Teatterin, tanssin ja sirkuksen vuosi 2022. TINFO 2023.
  2. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161268/SY_6_18_Energiatehokkuuden%20parantaminen.pdf
  3. Suomen kansallisoopperan ja -baletin hiilijalanjälki. Etteplan.
  4. Vastuullisuus. Ooppera ja baletti.
  5. Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke vie orkesterilaiset istuttamaan metsää. Sinfonia Lahti. 22.5.2019.
  6. Virolainen, P. 2015. Diplomityö. Sinfoniaorkesterin hiilijalanjälki. Case: Sinfonia Lahti, s.82
  7. Theatre Green Book – Suomi.
  8. Esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen visio 2030. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.
  9. Eettinen ohjeisto taide- ja kulttuurialalle. Forum Artis.
  10. Ilmastonmuutoksen syyt. Euroopan komissio.